Budapestin taidemuseossa ei voinut välttyä näiden kahden näyttelyyn menemiseltä! Rembrandt on saanut vähän joka citiiin samaan aikaan näyttelyn, kun olen vieraillut siellä. Ehkä se ei kuitenkaan johdu minun vierailustani noihin kyliin, vaan siitä, että hänen taidettaan bruukataan levitellä ympäriinsä ihasteltavaksi. Roomassa, Amsterdamissa ja Pietarissa olen onnistunut kiertämään esillä olleet kokoelmat. Nyt ehdoin tahdoin menin ja katsoin Budapestiin kerätyt piirrokset ja etsaukset. Upeita ovat. Erityisesti vanhojen ihmisten ryppyiset kasvot.

Picasson tuotannosta en ole koskaan oppinut pitämään, paitsi sinisestä ja punaisesta kaudesta. Budapestin näyttelyn teema oli rakastunut Picasso. Hänen "uhreistaan" oli kerrottu laajasti ja jokaisen naisen kaudelta muutama teos. Narsismin ei tarvinne olla taiteilijana olemiselle mitenkään elinehto. Vai tarvitseeko? Mietin tätä samaa omalla kohdallani usein myös, onko ylenpalttista narsismia pitää näyttelyjä, haluta esittää jotakin? Vai onko se ihan tavallista, normaalia käyttäytymistä, ja että jokainen haluaisi ainakin kerran elämässään pitää pienen ikioman shown! Joo. Sanoi budapestiläinen ja tarkoitti, että hyvä!