Pääni kihisee erilaisia ideoita. Olen jatkuvassa käymistilassa. Blogiin asti ei riitä kihinöistä kerrottavaa, ainakaan vielä. Mutta sisäistä olotilaani kuvaa ehkä parhaiten tämä vanha abstraktio:

192434.jpg

Joku sinisempi kokonaisuus on jo pallona vasemmassa yläkulmassa...      



 192429.jpg

Ja tässä ehkä jotakin siitä fiiliksestä, jossa tinasotamiehet alkavat ottaa asentoa...


Edelliset kuvat ovat vuodelta 1996 eli kymmenen vuoden takaa. Käsittelen muutenkin asioita kymmenen vuoden takaa. Olen kaivanut esille isohkon käsikirjoituksen myös samalta ajalta. Kävin sen kimppuun kuin hyeena haaskalle. Olen koko yrittäjyyteni ajan torjunut paljon ja isoja osia itsestäni. Olen kieltänyt itseltäni oleellisimpia osioitani. Eipä kuulosta hyvältä. Tai kuulostaa juuri sopivalta, kaikkihan menee tietysti juuri niin kuin pitääkin. Ehkä yhdeksän vuotta yrittäjyyttä opettaa jo aika paljon yrittäjyydestä. Ainakin sen, ettei se ole mikään maailman helpoin tapa elättää itseään. Päinvastoin, se on tapa tehdä työtä ja samalla maksaa työn tekemisestään mittavia määriä rahaa ja suunnattoman määrän energiaa.

On olemassa myös sisäistä yrittäjyyttä. Sisäinen yrittäjä koen olleeni ennen ulkoista yrittämistänikin. Nyt tahtoisin antaa enemmän tilaa sisäiselle yrittäjälleni, sille joka etsii ja haastaa, tekee omat päätöksensä ja tekee ennen kaikkea juuri ja vain ja ainoastaan sitä, mistä pitää!

Ehkä voin täten unohtaa kaiken muun, paitsi sen mistä todella pidän! Halleluja!

Tapahtuuko tämä hetkessä, vaika kahdessa. Tuokio voi muuttua kuukausiksi ja vuosiksi. Pääasia, että oivallus on tapahtunut ja nyt voi kulkea sitä kohti häntä pystyssä vaikka hakaneulalla. Hakaneula pitänee kuitenkin vaihtaa.

Yllätytte varmaan, jos kerron lähteväni tästä vähän liikenteeseen! Alan suunnitella muutaman päivän pakomatkaa tällä kertaa siksi, että ikkunaremontoijat tulevat juuri tähän huoneistoon huomenna. En halua häiritä enkä tulla häirityksi. Hyvää matkaa minulle, vaikkapa Uuraisille!

Koen autoilun olevan parasta meditaatiota itselleni tänä päivänä. Se, että keskityn kaasuun, vaihteisiin, kytkimeen ja ratin pyörittelyyn on aktiivinen meditaatiotila. Alati muuttuva maisema kuvaa elämää, joka ei hetkeäkään pysy samanlaisena. Ja miten mukavaa onkaan pysähtyä makean maiseman kohdalla ja ottaa pari kuvaa, tai käydä kahvilla! Kyllä elämä on mielenkiintoinen vaihteleva tapahtuma, sukupuoliteitse leviävä, kuolemaan johtava tauti!