kuulostaa mielettömän hyvältä! Eri asia on sitten, kuinka sen saisi markkinoitua eteenpäin. Kuinka moni olisi kiinnostunut ostamaan intuitiivisen muotokuvan. Tavallaan tämän tapaisia olivatkin aikoinaan Täydennyskoulutuskeskukselle tekemäni 10-vuotistyössäolomuotokuvat. Leneekö yhdyssana tuo hirviö ?!
Laadin niihin kyselykaavakkeen, jossa oli tilaa vapaasti assosioida mikä väri, puu, kukka, elokuva, näyttelijä jne. ko. kyselyn kohde tunsi olevansa. Kysyin myös syntymäaikaa, koska silloin harrastin astrologiaa, jota en nyttemmin enää harrasta. Astrologian paras anti elämässäni oli se, että opin aina toimivan kliseelauseen: tämäkin menee ohi.

Oli kyseessä hyvä tai paha olotila, niin ohi se menee. Kuten koko elämä. Eilinen oli hyvin uupunut ja alakuloinen päivä, mutta sekin meni ohi. Tänään olen ollut puuhakas ja toiveikkaampi, mutta tämäkin menee ohi, antaen ehkä tietä vieläkin luottavaisemmalle ololle! Astrologia sai minut myös miettimään erilaisiin käsitteisiin luotuja järjestelmiä ja niiden toimivuutta. Olen tullut siihen tulokseen, että mikä tahansa uskomusjärjestelmä toimii, jos siihen uskoo. Usko on siis se peruselementti, joilla asiat saadaan toimimaan. Eri asia on sitten, jos päättää jättää elämänsä Korkeimman Kämmenelle ja pyytää saada ohjausta jostakin muualta kuin pintatietoiselta minältään. Syvää ohjausta voi silti olla myös jokaiseen itseen kirjoitettuna. En tiedä yhäkään varmuudella mennä kertomaan, että olisi ulkopuolinen voima, joka pyörittäisi tätä kaikkea. Saahan näitä miettiä, kuten munaa ja kanaa, pyöritellä vaikkapa ammatikseen, mutta minua ikuisuuskysymykset eivät vie mihinkään, joten jätän ne isompipäisille.

Siitäkin huolimatta, että jätän filosofoinnin omaa päätäni isompikalloisille, olen valinnut Korkeampaan Voimaan uskomisen, sillä siten minun on helpompi kiertää omavoimaisuuden sietämätöntä ylpeyttä. On mukavampaa elää joukossa ja tietää, että meitä on monta ja että yksin olemme melkoisen voimattomia ja jokseenkin elämäntarkoituksettomia olentoja. En näe mitään järkeä elää pelkästään itseäni varten. Luomisessakaan ei ole mitään mielekkyyttä, jos ei luomisen töitään saa jakaa toisten ihmisten kanssa. Siinä mielessä koen, ettei myöskään pöytälaatikossa lukittuna oleva päiväkirja suo minulle minkäänlaista tyydytystä. Minulla on vielä vähemmän asiaa itselleni mitä teille, armaat lukijani!

Aurinko on vielä taivaalla, mutta meteorologit ovat sitä mieltä, ettei se jää maisemaa kultaamaan kovin pitkäksi aikaa tätä päivää, joten vien itseni pihalle. Tämän melko pihalla jo olevan itseni pihalle vieminen on kova koetus näinä päivinä!

Hilkalle kiitos mahtavasta "tänään" kirjoituksesta. Siinä on pohtimista syyskuun puoleen väliin saakka! Lainaisin sitä tänne blogiinikin, mutta en luvatta voi. Joten saankos luvan?